Hei kaikki!
Olen pitänyt noin kuukauden taukoa blogista, johon löydät syyn edellisestä postauksesta.
Tässä ajassa olen ehtinyt erota kihlatustani. Moni piti asiaa hätiköitynä päätöksenä, mutta muutaman kuukauden ajan mietin asiaa. Syitä en viitsi tässä luettelemaan, mutta sen voin sanoa, että ilman Amalian vertaistukea, en olisi varmaan osannut jättää kihlattuani.
Ystävyyssuhteeni Amaliaan on jatkunut vuosia, enkä halua hänestä eroon. Vanhempani eivät haluaisi minun kaveeraavan hänen kanssaan riitojemme takia. Mutta he eivät tunnu ymmärtävän, että välillämme on sellainen side, jota ei ole helppo katkoa. Olen oppinut tämänkin kantapään kautta. Amalia on ollut tukenani silloin, kun vanhempiani ei kiinnostanut ja, jos totta puhutaan, hän on minulle enemmän perhettä, kuin oma "oikea" perheeni.
Todellisuudessa en osaa yhdistää itseäni perheeseeni, jonka vuoksi ystävistäni on tullut perheeni. Se ei ole iso, mutta se on sitäkin rakkaampi.
En omistaa kuvaa. Kuva Googlesta.
-Tuisku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti